Nyt ehtii piiiitkästä aikaa päivitellä blogiaankin!  Viimeisen kirjauksen jälkeen on sattunut ikäviä asioita, mutta myös mukavia juttuja. Ikävin oli Pipsan pojan Mossen lopettaminen, eli Addinsonin tauti kriisiytyi jälleen ja Miia joutui tekemään ainoan ja oikean ratkaisun! Kyllä tää elämä vaan joskus on ihan sitä itseään 

Reisuun jälkeen päräytin polvitähystykseen, missä todettiin, että mitään ei voi/kannata tehdä. Kierukkaa olisi joutunut poistamaan ihan turhan paljon, ja ongelma onkin ilmeisesti lumpio, joka ei pysy oikealla paikallaan... Reisilihakset kun sais siihen kuntoon, kun aikanaan lätkää pelatessa, niin hyvä olisi. Ainoa ongelma on, että tuo taitaapi olla mission impossible No, viikko leikkauksen jälkeen huitelinkin sitten jo mukavasti pitkin Pomarkun metsiä!

SRY Satakunnan leirillä oli kyllä meikäläisen helppo ja mukava avata tämä "koutsin -ura"  Porukka oli todella mukavaa, innostunutta ja vastaanottavaista! Koiratkin olivat kaikki motivoituneita hommiin, ja mitään isompia ongelmia ei ollut yhdelläkään! ISO KIITOS koko porukalle mukavasta viikonlopusta!

Ihana porukka mahdollisti myös Pipsan treenaamisen kumpanakin päivänä. Lauantain ensimmäinen treeni oli grande katastrof, josta ei jäänyt muuta sanottavaa, kun "ei näin"! Seuraava jo parempi, mutta ei vieläkään ihan sitä Pipsaa itseään. Sunnuntaina melko perussettiä, mutta edelleen nenä ei toiminut niin kun voisi toimia. Sunnuntaina illalla, kun kotiuduttiin, könysi koira autosta todella kipeänä. Syyksi löytyi kopeloinnin jälkeen reikä nivusessa. Joten ei muuta kun ensiapuun ihmettelemään. Oksa oli mennyt läpi onneksi "hyvästä kohtaa", eli isompia vaurioita ei sisällä ollut. Haava huuhdeltiin ja tikattiin, antibiootit ja kipulääkkeet matkaan. Itse epäilin, että olisi telonut itsensä sunnuntaina, kun jäi yhteen puuhun jumiin hakuradalla, mutta lääkärin mukaan haava vanhempi (pe/la), koska oli alkanut jo tulehtua. Että silleen treenattiin taas leppoisasti kipeällä koiralla  On se vaan pirullisia, kun ei voi OIKEASTI näyttää, jos sattuu!!! Pipsakin kävi pariin otteeseen vielä uimassa la -iltana ja sunnuntaina, niin varmasti oli haava hyvin bakterisoitu...

No, nyt jäi sit taas yksi suunnitelmissa ollut koe väliin, joten heinäkuun kokeessa on isot panokset! Mutta eiköhän tässä olisi jo meidän porukalle tikkailuita ollut riittämiin, joten josko loppukesä sitten pysyttäisiin ehjänä 

Ja taas oltiin treenaamassa  Tällä kertaa tein muutoin perustreenin, mutta mukaan otettiin tyhjä umppari ja yksi lähimaalimies. Ja kuinkas ollakaan, Pipsa otti ja ilmaisi sen tyhjän umpparin. No, siitä kunnon kiellot ja uudelleen. Toisella pistolla sinne tulikin ihan hyvä tyhjä. Positiivista, että teki tuon huolimattomuuden nyt eikä vasta kokeissa. Se tarkkuus, se tarkkuus...  Lisäksi loppuradasta maastonmuutos kallion laelle tuotti päänvaivaa, eli ei meinannut edetä riittävän syvälle. Sinne joutuikin laittamaan useamman piston, ennenkun teki hyväksyttävän piston. Viimeinen maalimies aiheutti myös treenaamisen aihetta, eli joutui pitkään tarkentamaan sijaintia väsyneenä, ja jätti homman kesken, kun kutsuin pois. Toisella pistolla lähti sitten hoitamaan työn loppuun. Eli treenattavaa tyhjät umpparit, maastonmuutokset ja maalimiehen tärkeys ohi ohjaajan kutsun. Lisäksi kuntoa pitäisi saada paremmaksi, joten taitaa olla pyörälenkkejä luvassa ennen meikäläisen polvioperaatiota.

Mukana treenaamassa oli myös hovikuvaaja Tina. Tässä satoa ja kiitos Tina kuvista!!!

Keskittyneet ilmeet kummallakin ;D

Nim. enhän makaa koiran päällä???

Hullunkiilto silmissä :O

Huilitauko

Jee, Kaisa löytyi :D

Ja niin löytyi Paksun Enkeleiden pääjehukin, eli itse herra Paksu! Huomatkaa muuten maalimiehille harkiten valitut pallot... Tytöille punaista ja pojille sinistä :D

No niin, nyt sitten vihdoista viimein päästiin maastoon saakka, eikä jäänyt pelkän puheen asteelle  Pipsalle tein aikas perustreenin. Rataa oli käytettävissä vain 250 metriä, joten mitään tosi pitkää treeniä ei siihen edes mahdu, tulee nimittäin järvi vastaan  Aloitin tyhjällä, ja toisesta etukulmasta sitten äijä. Kaisa oli niin hyvin maastoutunut kuusten sekaan, ettei Pipsa meinannut millään löytää. Mutta löysi sitten kuitenkin, niin pääsi Kaisakin treeneistä kotiin... Pari tyhjää, ja sitten Sami ylös umpparista, joka meni mallikkaasti. Meinasi jo tulla siltä pistolta pois, kun saikin hajun tosi kaukaa, ja eteni hyvin piilolle. Väliin taas jokunen tyhjä, ja sitten Male lopusta kalliorinteen alta. Sinnekin sai pariin otteeseen lähettää, kunnes haju nousi kallionlaelle riittävästi, ja Pipsa eteni alas.

Mutta kokonaisuudessaan Pipsalla oli iloista ja vauhdikasta menoa. Hieman nenän tarkkuus oli hakusessa talven jäljiltä, mutta Pipsa kesti hyvin toistot samaan kohtaan. Pistot oli pääsääntöisesti suoria ja eteni oikeaan suuntaan. Eli kuten Kaisa totesi, "ihan kisakunnossa olisi". Voi, kun olisi itsekin, mutta kyllä ne toukokuun kokeet menee nyt vaan ohi meiltä. Ellei sitten löydy jostain superinnokasta haku-/tottisohjaajaa... Anyone? Ei vais, paikkakin on tainnut mennä jo jakoon!

Juuri tuossa katselin koekalenteria, että alaosaston koe heinäkuussa on tällä hetkellä ainoa täällä päin Suomea. Kesäkuussa ei mitään  Jos siis meinaa Kemiin päästä, pitää siitä kokeesta sitten saada tulos! Voipi olla, että jää SM:t haaveeksi...

Mutta treenit jatkuu taas sunnuntaina, JEE!!!! Nyt vaan loputkin Paksun enkelit kaivautuu esille talviunilta ja päräyttää metsään!

 Jee, lumet sulaa ja aurinko paistaa!!! Ihanaa!!! Aina sitä vaan kummasti herää henkiin näin keväällä...

Hakumetsään ei olla päästy vielä kertaakaan, mutta ensi maanantaina olisi tarkoitus mennä. Koeaikataulut tosin muuttuivat, koska itseltäni operoidaan polvesta kierukka toukokuun 14. päivä eli kiire loppui lyhyeen. Leikkausta ennen lähdemme Mikan ja mun siskon & sen miehen kanssa Lissaboniin viikoksi.

Muutoin koiruuksille ja kaksijalkasille kuuluu ihan hyvää. Pipsalla tikattiin etujalka, kun se onnistui syöksymään suoraan Pasin kitaan metsälenkillä. No, oli se Pasikin ottamassa sitä hampaat ojossa vastaan, kun Pipsa meinasi juosta Kaisan päälle  Jalka jo ok, ja tottista on tehtykin...

Mutta lisää kuulumisia, kun pääsee treenaamaan!

Treenit meni toooodella huonosti, mutta muutama kiva kuva sentäs saatiin... Kiitokset Tinalle niistä  Pipsa ei meinaa millään jaksaa loppupalkkaan saakka vireessä, jolloin pakotteet eivät tuota toivottua tulosta vaan ajavat sitä epävarmaksi. Talkoot jatkuu ja seuraavaksi haetaan hieman yllätyspalkkaa väliin, joten eiköhän se siitä.