Eli sain extempore ajatuksen lähteä Raumalle yökokeeseen kokeilemaan voittajaluokkaa, vaikka treenejä ei kovin montaa ole takana tälle kesälle. Hakutreenit olivat kuitenkin sujuneet mallikkaasti, joten siinä mielessä ajatus ei ollut ihan tuhoon tuomittu.

Kokeessa aloitettiin haulla, ja arvonnassa sain ensimmäisen vuoron. Koira oli hyvässä vireessä lähdössä työskentelemään ja vei mua metsään, kun litran mittaa. Sitten mentiinkin ihan kuutamolle... ;/... molemmat!!! Ilmoittautumisessa tuomari käski laittaa rullan koiran suuhun, ja pyytämään sen irroittamaan sen. No, tällaista en ole koskaan koiralle tehnyt, päin vastoin rullaa ei muualla suuhun oteta kuin maalimiehellä. Runttasin sitten paniikissa rullan Pipsan kitusiin ja käskytin sitten vielä tiukasti sen irroittamaan. Koira oli pikkaisen hölmistyneen oloinen moisesta temppuilusta, mutta tuomarin näyttäessä rataa, nosti se päätään oikealle. Meikäläinen sai kuitenkin jostain päähänsä lähettää sen ensin vasemmalle, jonne tulikin lyhyt ja huono pisto. Pipsa ei edes työskennellyt, kävi vaan juoksemassa lenkin. No, sitten oikealle, jossa kuulin, että Pipsa pysähtyi. Ajattelin, että sieltä nousi nyt se ukko, mutta koira palaa ilman rullaa :o Uudelleen pistotukset molempiin suuntin, ja toisella tuli sitten rullan kanssa sieltä oikealta. Näyttö oli suht ok, mutta ei ollenkaan "Pipsaa", vaan hieman epävarmaa/halutonta. Maalimies ihan tavallisessa roskis -umpparissa, joten ei siinä pitänyt olla mitään ihmeellistä, mutta kuulin lopussa, että oli tosiaan käynyt maalimiehellä jo ensimmäisellä kerralla, mutta ei sitä ilmaissut. Jatkettiin rataa ja Pipsa pysähtyi 200 metrin kohdalla kallion päälle, ja katseli sieltä kalliota ja minua vuoronperään. Mietin, että ihan kun olisi ukolla, mutta koska koira ei ole koskaan jättänyt ilmaisematta maalimiestä, ajattelin, että ei se kuitenkaan sitten ole. Kutsuin pois, ja jatkoin rataa eteenpäin. No, olihan se ollut maalimiehellä, ja taas jätti ilmaisematta... Kolmas nousi 300 metristä, roskis -umpparista sekin, mutta ilmaisu oli kyllä jälleen kaikkea muuta kun normaalia. Kaiken tämän koiran hämmenyksen lisäksi, ohjasin sitä äärimmäisen huonosti ja epävarmasti. Lähetin sitä työskentelemään taaksepäin, ja risteilytyksestä ei tullut juuri mitään, koska koira palasi tietenkin aina niin paljon taaempaa. Pyh ja Pah, oli kyllä toooodella surkea esitys molemmilta. Pisteitä onnettomat 105, ja siinähän se sitten oli... Kävin vielä tekemässä esineruudun, jotta voisi lopettaa onnistuneeseen suoritukseen, ja saisi Pipsan palkattua. Ruudussa työskenteli ihan ok, vaikka yksi esine jäikin takarajalle. Siitä pisteitä 20. Tottelevaisuuteen emme lähteneet, vaan keskeytin kokeen siihen.

Mietintään jää nyt, aiheuttiko alun rullahässäkkä ongelmat hakuosuudessa, vai mistä kaikki johtui. Treeneissä ei nimittäin moisesta ole kyllä ollut mitään viitteitä Täytyy varmaankin ottaa rutiiniksi se, että käyttää aina ennen treeniä rullan koiran suussa, mikäli tulee vastaavia tilanteita eteen. Kyllähän tuo harmitti, tai lähinnä tämä ilmennyt ilmaisuongelma, mutta ei muuta kun treeniä treeniä, ja myöhemmin sitten taas yrittämään uudelleen. Aina ei voi onnistua, eikä edes joka kerta ;D

     

Tai no oikeastaan vain yksi... Eli leirin annin perusteella päädyimme Johannan ja Mikon kanssa siihen tulokseen, että Pirre palaa kasvattajien hellään huomaan. Penturingin omalaatuisen ulvomis-/heinänsyönti-/selälleenheittäytymishässäkän jälkeen totesi Mikko, ettei siitä minulle ole harrastuskoiraksi. Ero muihin sisaruksiin oli melkoinen!Viitteitä toki mahdollisista ongelmista on ollut jo edellisillä kerroilla, missä Mikko sitä on koittanut leikittää, ja myös meidän keskinäisessä leikissä. Jokin salpaa ja estää nyt  viettitoiminnat sen verran totaalisesti, että tuskin meistä, yhdessä ainakaan, toimivaa koirakkoa olisi saatu aikaiseksi ;-(  Ratkaisu oli siis selvä, vaikkei suinkaan tuskaton... Ikävähän sitä hassua sosiaalista hömpöttäjää tulee, mutta tavoite oli kuitenkin saada hyvä harrastuskoira Pirreä ottaessa. Ja sen kaverin saaminen  on edelleen tavoitteena hetken hengähdystauon jälkeen, tosin kyllä killuttimilla varustettuna!!! Pirre on nyt siis "tarkkailuluokalla" Nivaloiden lastentarhassa ainakin kesän yli, jotta he saavat selville, mikä se on naisiaan, ja mistä ongelmat johtuvat. Sitten sille todennäköisesti etsitään uusi koti, jossa koira ja tavoitteet kohtaavat paremmin kuin meillä... Mutta kyllä tämä tupa on ihan liian rauhallinen tällä hetkellä!

Kun kaikki mun energia suuntautuu taas Pipsaan, niin ehkä se HK3 on lähempänä saavuttaa tänä kesänä ;D Pomokin jopa pääsi tänään treenikentälle mukaan kummalliseksi karvaiseksi häiriökoiraksi!

Oikeesti on ollut kiire... :o Ihan niin, ettei ole blogia ehtinyt päivittelemään! Koirienkin treenaaminen on ollut suht vähäistä. Pipsalla alla vasta yksi hakutreeni, ja sekin onnettoman lyhyt. Kunhan tarkastin ilmaisujen tilanteen 3 pistolla ;/ Esineruutu tosin otettiin samalla kerralla, ja se sujui vanhaan malliin, eli hyvin! Voi, kun olisi laji, missä tehtäisiin vaan esineruutu, niin me pärjättäisiin kyllä TOOOOSI hyvin ;D Pirren kanssa tottisteltu ja pari lyhyttä jälkeä nurmella tehty. Jäljet meni ihan mallikkaasti, mittaa ol n.70 askelta, ja lisää saa laittaa, kun pellolle päästään! Lopun raivokohtausta ei nyt ollut, mutta jämille kylläkin kova veto. Palkkasin vielä sen jäljeltä pois vedettyäni pallolla, jota se sai kantaa tyytyväisenä kotiin. Tottis sujuu suht ok, ensi viikonloppuna sitten tarkastetaan jälleen tilanne leirillä. Ollaan tosin vaan lauantai, sillä äitienpäivän aion pyhittää tuolle jälkikasvulle! Pirrellä ei ole enää ontumista ollut lainkaan, mutta oli saanut ilmesesti havunneulasesta reiän silmäänsä, ja sitä on nyt tipolla hoidettu kuntoon.

27.4.08 vedin FWRC:n tottispäivän Tavesin majalla, Koivumäessa. Paikalla oli mahtava joukko koiraharrastajia ja rotukirjona rotikoita, amstaffi, bokseri sekä suursnautseri. Oli kyllä todella hauska päivä! Porukassa oli myös mörssärit, kaikki kolme. Miinasta Tuija oli kertonut, että se arkailee kovasti vieraita paikkoja, ja on hyvin passiivisen oloinen. Leikkiminenkin on kuulemma haastavaa. No, ei se niin paha ollut, mitä oli kuvitellut. Ei ollenkaan arastellut paikkaa tai ihmisiä, ja leikki Tuojan kanssa sujui ihan mukavasti. Eli kyllä siellä jotain sentään on, mistä ammentaa.(Kaikki kuvat Miia Suurniemi)

 No.... Pojilla sitä sitten taas olisikin vaikka muille jakaa. Nalle päätti ihan itse, koska TUO Satun kentälle ja sitten alkoikin hulabaloot. Saalistaa oikein hyvin, mutta seuraamisessa ja paikan vahvistamisessa vielä pikkuisen tekemistä ;)

 Mosse ja Miia taas teki mallikelpoista seuraamista, ja nyt perusasentokin oli jo suorempi. Noudot otettiin heille ohjelmaan, ja kuten kuvista näkyy, luovutusasennossa on ihan inasen hiomista ;D Into oli kyllä kohdallaan, ja kapula itsessään vei voiton jopa patukan ihanudesta!

 

Hei, halitaan!

No joo, Pirren ja Pipsan treenasin pikaisesti tauolla, ja Miia napsaisi niistäkin kivoja kuvia!

Ensiksi pallohullu Pipsa:

Ja joutu se vähän seuraamaankin kaiken leikin lomassa...

Pirre pääsi myös vähän seurailemaan, ja leikkimään rakkaalla rätillään. Tosin tuntuu, että sekin on enempi pallon perään tällä hetkellä, kun pihassa olen sitä silläkin leikittänyt...

Kun ei ole (=jaksa kirjoittaa) juttua, niin tämä oli nyt tällainen kuvapainotteinen huhtikuun pläjäys ;D

Ihanaa ihanaa... Aurinko alkaa paistaa niiiiin piristävästi! Ehkä me selviämme hengissä tästäkin kaamoksesta ;D Kolmen P:n koplalle kuuluu ihan mukavaa. Pomokin on jopa alkanut painimaan Pirren kanssa, joten eiköhän se ole sen nyt sitten "ottanut omakseen". Pipsan ja Pirren elo on sujunut ilman uusia välikohtauksia. On se hellyyttävää, kun pitää makoilla ihan vieri vieressä... Ja muutoinkin tehdään kaikki yhdessä, hyvässä ja pahassa!



Muutoin uutta on, että sain kunnia ryhtyä FWRC:n hallituksen jäseneksi varapuheenjohtajan tittelillä. Jotta kiitosta vaan luottamuksesta sen suhteen. Saas nähdä, kuinka kaiken ehtii hoitamaan, alaosastolla kun on tulossa myös kiireinen vuosi näyttelyineen ja kellokisoineen. Ja koiriakin pitäisi ehtiä jossain välissä treenamaan... Eilen käytiin kasvattajien luona Vekkulantiellä Pirren ja Netan kanssa. Tosin Johanna makasi kuumeen kourissa, eli Mikon harteille jäi treenien vetäminen. Pirren kanssa otettiin myös vähän tottista, ja nyt mun vauhti ei ole enää töpöttelyä vaan liian lujaa. Pirre joutuu loikkimaan, jotta pysyy perässä... ;D Missä on se kultainen keskitie??? No, koiran mukaan, kuten Mikko totesi. Lisäksi tehtiin hieman jääviä liikkeitä hyrrästä, ja ne ihan suht ok. Maahanmenossa pylly laskeutuu pikkasen hitaasti, mutta eiköhän se siitä! Vire oli kuulemma hyvä, ja innollahan tuo pentu tekeekin hommia. Koitettiin myös leikittää rätillä, mutta kuten epäilinkin, ei siitä vieraassa paikassa vielä kovin kummoista tullut. Mikko olisi ollut paljon ihanampi, kuin hänen heiluttelemansa rätti. Liikaa siis häiritseviä tekijöitä, mutta pari kertaa rättiin Pirre kuitenkin puri. No, kyllä se siitä ajan kanssa :) Kaikki hampaat on nyt lähteneet, joten voi alkaa leikittämään enempi. Pirre on tosin ontunut välillä toista etukinttuaan, joskaan ei kovin kipeä tunnu olevan loikkimisesta päätellen. Täytyy kuitenkin seurailla, jos jatkuu pidempään, niin vie sitten lääkäriin näytille.

Pipsan kanssa ei olla hakuilemaan päästy, kun kelit on olleet suht huonot. Tottista on tehty vaihtelevalla menestyksellä. Seisomiset olivat viimeksi työn alla, ja juoksusta ongelmana edelleen ne pari-kolme askelta perään. Muutoinkin seuraaminen oli huonoa, kun palkka oli apuohjaajalla takana. Pakotteista vietti laski, ja muutoinkaan homma ei oikein toiminut. No, eiköhän se taas siitä lähde sujumaan. Täytyy kyllä tunnustaa, että sen viettipohjan rakentaminen on ollut huonoa, kun nyt taas asioista pikkaisen enempi ymmärtää. Muutoin vietti kestää suht ok, mutta kun vaatimustasoa nostetaan ja vaaditaan täsmällisempää tekemistä, tippuu se vietistä. Ei voi muuta, kun katsoa peiliin... Jälleen kerran!

Mutta tässä pari poseerauskuvaa meistä, mitä otettiin FWRC:n esittelyä varten...

Kuten otsikosta jo voi päätellä, mitään maata mullistavaa ei meille kuulu! Tai no, Netta on sairastellut, Pirre sai Pipsalta turpaansa, mä pääsin pitkästä aikaa viihteelle (Kaisan tuparit) ja reissuun (Riikassa pari yötä) ja Pomo vaan jatkaa laihdutuskuuria. En tiedä, kellä on ollut kurjin jakso, Netalla, Pomolla vaiko Pirrellä... Netta parka sairasti influenssan ja perään mahataudin.


Sairaslomalainen kerrankin rauhallisena...


Pipsan kanssa on mukavaa makoilla! On nuo kaksi vaan toistensa parhaat kaverit, ei sille mitään mahda!

Pikkaisen jo tosiaan seurailinkin Pirren touhuja, kun se alkoi härkkimään Pipsaa ihan tosissaan. Pipsa järjettömän pitkään sieti sen häröilyjä, ja otti ne vaan pennun töhötyksinä. Mutta eräänä kauniina päivänä Pirre ylitti sitten rajan, eikä ottanut kuuleviin korviinsa Pipsan kommennusta. No, se oli yksi räjähdys, ja Pirrellä korvassa kunnon jäljet. Tiedä sitten ajatteliko Pipsa muotoilla kaverin korvan samanlaiseksi kuin omansa, joka on kursittu tikeillä kasaan aikanaan, mutta ei siinä onneksi kuitenkaan onnistunut! Karvat lähti ja pari haavaa. Sen jälkeen on Pipsaa taas kuunneltu vähän tarkemmin ;) Pirre on lisöksi kunnostautunut ovien avaamisessa. Mikäli jokin ovi on lukitsematta ja väliovet auki, on se alta 10 sekuntia, kun Pirre on kahvasta painamalla vapauttanut itsensä (ja usein myös Pipsan) pihalle leikkimään... Ei siinä muuten mitään, mutta yksi iso tie kulkee suhteellisen lähellä!

Pirre pääsi meidän reissun ajaksi ensin Outille hoitoon Eetun (Emma Kaarinan Eetu) kaveriksi. Tosin Eetu olisi ollut hieman turhankin tuttavallinen, joten pääasiassa olivat erillään. Loppuviikosta Pirre oli enoaan kiusaamassa Kaisalla. Heta  otti innokkaana hoitotädin roolin vastaan, ja toimi Pirren puolustajana, jos Pasi meinasi olla  liian raju leikeissään. Kotiin palattuaan oli neiti onnellinen, mutta väsynyt. Hampaita vaan tippui suusta, kun oli niin kovaa painettu menemään (pari poskihammasta sattui irtoamaan). Suurin osa hampaista alkaakin olla jo vaihtunut, alakulmurit tosin on tiukasti kiinni, vaikka sinne pukkaa jo uusia taakse. Mutta eiköhän ne siitä irtoa aikanaan, joko itsellään tai irrottamalla ;D. Ja nyt on sitten hurmauskiehkura hännänpäästäkin trimmattu. Nipo kummitäti Kaisa meni sen hoitoreissun aikana siistimään mun estelyistä huolimatta ;) No, nyt on Pirren sitten luotettava ihastuttavaan persoonaansa näissä hurmausasioissa!

Pirren kanssa on treenailtu hieman, ja onneksi sunnuntaina Kaisa oli katsomassa perään. Nyt käsi oli mulla turhankin korkealla, joten kun se saatiin kohdalleen ja ranne taipumaan, oli seuraaminen suht ok. Jäävistä varsinkin istuminen on ihan mallikas. Ihana pentu, kun sillä riittää intoa ja virtaa. Ruoka on nykyään POP, kuten kuvastakin näkyy:


Tyhjääkin kuppia voi siis nuolla ihan niin pitkään, kun on tarjolla :O On se samperin ahne!

Pipsan kanssa päästiin kertaalleen hakumetsään, missä se joutui tosissaan hommiin, kun koitti tarjota vajaita pistoja. Olin niiiin tyytyväinen, että pääsin ongelmaan puuttumaan, vaikka siinä jouduttiinkin tahkoamaan kerran jos toisenkin. Mutta nyt pitäisi vaan päästä lisää treenaamaan, niin olisi keväällä sitten heti mahkut lähteä tavoittelemaan HK3:sta.

Mutta tällaista turhanpäivästä pölinää tällä kertaa.