Tulihan se, tulos ja koulari EK3 sekä pronssia  Mutta surkealla tuloksella... Jälki perfecto, tarkkuus perfecto, pudotettu perfecto, esineet ihan ok (yksi jäi), mutta HAKU  Teki täydellisesti hommia, mutta ei pirulainen saanut takakulmasta toista äijää nousemaan, ei sitten millään... Sinne viuhahti 35 pistettä, että humina kävi! Ainakin ohjaajan päässä, jos ei muualla  Ihan käsittämätön juttu, mutta eipä näille mitään mahda! Maastopisteet karseat 157. Tottis oli ihan hyvässä vireessä tehtyä, mutta kummallisia puutteita jäävissä. Ja taas paikallaolo suoritettiin seisaaltaan... Arvostelu vaihteli erinomaisen/erittäin hyvän ja puutteellisen kesken, mutta pisteitä 80. Liekö oikeasti jotain selkähommaa, koska maahanmeno hankalan oloista, ja kovin oli taas jäykkä seuraavana päivänä... Täytyy viedä koiruus käsittelyyn mahd. pian.

Nyt tuumaillaan, vieläkö tälle syksylle jotain kehittäis, vaiko alkaisko taas pelkkä makoilu  Onnittelut mestareille Heidille ja Epulle! Male ja Kosti oli huippuja, ollen hopealla hienolla tuloksella! Kaisa ja Pasi räjäytti koko potin, ottaen mestaruuden erikoisjälkeltä huikealla 96 pisteen tuloksella, ja samalla The Pallopäästä Suomen ensimmäinen erikoisjäljen KVA  -rottweiler... WAU! Teija ja Ronja hopealla erikoisjäljeltä. Pirkanmaalle lisäksi joukkuehopea, joten ei se turha reissu ollut!

Pikaisella aikataululla mentiin siis EK2 yrittämään Parkanoon 12.6., koska kokeita oli ennen Kellokisoja melkoisen vähän tarjolla ja nekin vähät kaukana. Tavoitteena oli kuitenkin päästä Kelloissa kisaamaan voittajaluokkaan. Pudotettua esinettä ehdin kertaalleen treenata pidemmällä matkalla, ja jälkiä ajoin kaksi, jotka molemmat meni enemmän tai vähemmän huonosti. Kokeessa kuitenkin kaikki maasto-osuudet sujuivat varsin mallikkaasti. Erityisesti jälkeen, tarkkuuteen ja pudotettuun olin tosi tyytyväinen. Tosin jälkimaasto oli huomattavasti helpompi, kun treenimaastot, mutta silti . Pisteet jakautuivat seuraavasti: jälki 48 (janalta -2 pyörimisen takia), esineet 28 (olisi voinut tehdä tehokkaammin töitä), pudotettu 20 (siinä ei mitään huomauttamista siis), haku 78 (ei tsekannut toista etukulmaa kunnolla taaskaan), tarkkuus 20 (ei siis huomauttamista), yhteispisteen oli huikeat 194. Tottikseen jouduttiin hieman varoittamatta, kun järjestystä muutettiin. Se oli KAMALAA!!! Pipsa teki taas ihan mitä lystäsi, seuraamisen arvosana "puutteellinen" kertonee jo paljon  Onnistuneita osa-alueita riitti onneksi tyydyttävään 79 pisteeseen, mutta itsellä oli kyllä arvosteluun mennessä sellainen olo, että hyvä, jos läpi päästään! Huomaa, että kokeita ollut tiiviiseen tahtiin kolmet, koska Pipsa alkaa taas temppuilemaan koetilanteessa. Täytyy tehdä jälleen kurinpalautuskuuri kesän aikana ennen syksyn kisoja.

No EK2 kuitenkin pisteillä 273 ja luokkavoitto. Maastoon voi aikuisten oikeasti olla todella tyytyväinen! Ihan ihmetyttää, kuinka nopeasti Pipsa on oivaltanut EK:n uudet jutut (tarkkuusetsinnän ja pudotetun esineen noudon). Tuntuu, ettei niitä ole tarvinnut edes "opettaa" mitenkään, mennyt vaan tekemään  Laji lisäksi tuntuu sopivan Pipsalle hyvin, koska osa-alueet lyhyitä, ja se on kuitenkin melko helppo innostaa aina uudelleen tekemään! Male ja Kosti saivat myös EK2 tuloksen, joten jatketaan harjoituksia.

5.6. sitten korkattiin etsinäkoe meille melko uutena juttuna. Syksyllä pikkasen aloiteltiin tarkkuusetsintää ja pudotettua, ja nyt keväällä jatkettiin sitten treenejä... Takana niitä oli kyllä melko vähän, jälkiäkin taisi tulla tehtyä kokonaiset kolme kappaletta . Mutta oli ihana mennä kokeeseen ilman minkäänlaista painetta, kun ei yhtään tiennyt, miten hommat sujuu, ja odotukset oli vaan tutustua lajiin ja tarkastaa, missä mennään!

Päivä aloitettiin tottelevaisuudella, joka sujui isommitta virheittä. Siitä pisteet 94. Kentältä maastoon ja ensin jäljelle. Pipsa nosti jäljen janalta  hyvin, ja jäljen alku sujuikin helpon ja vaivattoman oloisesti. Kaksi ensimmäistä keppiä nousi hyvin. Sitten päädyttiinkin hakkuuaukeelle, missä todella voimakas tuuli sotki jälleen kerran Pipsan jäljestyksen kokonaan. Se jäljestää turhan korkealla nenällä, joten aina avoimella, tuulisella alueella, sillä on ollut pahoja vaikeuksia. Kovasti se teki taas töitä selvitäkseen traktorinurista jonnekin, mutta sinne se yksi keppikin sitten jäi. Nostatin jäljen uudelleen metsän reunasta, joten viimeinen keppi löytyi taas ihan hyvin. Jäljeltä saatiin pisteitä yhteensä 40 (/50). Jäljen jälkeen mentiin esineruutuun, missä koira piti hullua jännityksessä. Työskenteli koko ajan, mutta voimakkaan tuulen takia ei tahtonut saada hajua esineen esineestä. Neljän minuuutin kohdalla onneksi haju tuli nenään, ja tarkennus olikin mallikas, kuten oli tuominenkin. Pisteet täydet 30. Mutta kyllä siinä jo itselläkin pulssi nousi, että voiko todella vetää alokkaan esineet nollille...  Seuraavaksi oli vuorossa tarkkuusetsintä. Se meni hyvin. Pipsa kertaalleen nosti sen verran nenäänsä, että ohjautui ulos alueelta tuulen ollessa tosiaan melko kova. Korjasin sen käskyllä takaisin ruutuun, jonka jälkeen etsi hyvin ja toi esineen kauniisti (metallinen mitalli). Pisteitä saatiin 18 (/20). Pudotettu meni paremmin, kun uskoin. Lähti hyvin hakemaan esinettä, otti sen varmasti ja lähti tuomaan vauhdilla. Poikkesi hieman reitiltä tuomarin kohdalla, joten siitä piste pois. Pisteitä siis 19 (/20). Sitten kohti "helpointa osuutta" eli hakua. Voittajan koirat tulivat molemmat pois vain yhden maalimiehen löytäneinä, joten alkoi jo mietityttämään, millaisen radan olivat oikein tehneet??? Avoimen toinen koira löysi molemmat, ja me aloitimme sitten alokasluokan. Tuuli kävi todella kovaa radan oikealta puolelta, enkä saanut Pipsaa uppoamaan sille puolelle ollenkaan, koska se puoli oli tyhjä. Meni aina 20-30 metriin köpötellen, ja tuojotteli sieltä, että joko saa tulla pois. Toiselle puolelle pistot tietenkin hyviä ja vauhdikkaita. Maalimiehet löytyivät sieltä 2 pistolla. Ilmaisut hieman laiskanpuoleiset, mutta mun nyrjähtäneelle nilkalle oikein sopivat. Työskentely oli todella surkeaa, koska oli taas niin "tietäväinen", ettei turhia kannata juosta... Pisteitä 71 (/80).

Tulost tuli siis komeilla pisteillä tottis 94 ja maasto 178, yhteensä 272. Myös Male ja Kosti saivat omasta treeniporukasta tuloksen!!! Päivä oli huuuuuurjan pitkä, mutta hauska. Kiitos vaan kanssakisaajille siitä!!!  EK kyllä lajina on mielenkiintoinen pienten osa-alueiden takia. Hieman koirasta huomasi, että pitkä päivä vaati veronsa, sillä hakuun mennessä oli kyllä jo paras vire poissa! Mutta mallikkaasti se teki kaiken, ja yllätyin varsinkin siitä, että tiesi todellakin, mitä oltiin menossa tekemään milloinkin. Toistoja on sen verran vähän takana, että epäilin sen sekottavan joitakin osa-alueita.

Ensi viikolla sitten jo kohti Parkanoa ja EK2:sta... On tää hullua hommaa, mutta sen jälkeen voidaan huilia Kelloihin saakka, jos halutaan

Jesssss! Vihdoinkin Pipsasta KVA!!!  Jo syksyllä päätin, että kevään kokeessa koitetaan vielä kertaalleen sitä ykköstulosta, ja nyt varsin tarkkana ylituomarin nimen kanssa. Viime vuoden valioituminen kaatui siis siihen, että kaikissa kokeissa oli ollut sama ylituomari. Toki Matti oli nytkin hakuradalla arvostelemassa, eli ei me siitä ihan kokonaan luovuttu . Tottiksessa ja esineruudussa arvosteli ylituomarina ollut Jani Heinilä. Hieman hirvitti lähteä kokeeseen, koska Pipsan kunto on todella surkea talven jäljiltä, ja treenejä takana vain muutama. Esineruutua kokonaiset yhdet treenit .

Haku sujui kuitenkin melko hyvin. Vauhti oli hitaampaa kun aiemmin, mutta työskentely kuitenkin silti ihan reipasta ja täsmällistä. Ja mikä parasta, parin vuoden treenauksen jälkeen, sai ohjaaja kerrankin palautteen virheettömästä ohjauksesta. Eli minäkin olen näköjään oppivainen! Hausta 165 pistettä.

Esineruutu oli vaikea. Vaihtui metsästä hakkuuksi, ja Pipsa tarrasi siihen maastorajaan kun takiainen, enkä saanut sitä irtoamaan takarajalle saakka. Sinnehän ne jäi ne 2 esinettä, ja vain yhden esineen turvin lähdimme tottikseen. Esineet 16.

Tottiksesta laskin, että 89 pistettä tarvitaan, että se ykköstulos tulisi. Seuraaminen oli TAAS kerran yhtä lehmäilyä, hetkittäisiä virittymisiä lukuunottamatta. Muutoin ei isompia virheitä, joten pisteitä tuli juuri se 89. Tuomari Heinilä ihmetteli omaa koiran halailuani ja yleisön kiljumista, kun pisteet julisti! Sanoi jälkikäteen, että oli pohtinut 88 tai 89 välillä, joten kerrankin onni oli myötä! Kokonaispisteet siis juuri vaadittavat 270.

Jotkut todella nopeat ja tehokkaat olivat loppusuoritusten aikana livahtaneet läheiseen Alkoon, joten palkintojenjaossa saatiinkin sitten kuohuviinit juhlan kunniaksi.

Samassa kokeessa muillekin rottiksille tuloksia. Omasta porukasta Kaisa ja Pasi HK3, Male ja Kosti HK3 sekä muuten tutut Heini ja Bablo HK3 sekä Tuukka ja Adi HK3. Eli kyllä kelpasi juhlia 5 tulosta rotikoille.

Ura jatkuu sitten EK:n parissa, josta on jo ensimmäinen koe kesäkuulle maksettuna. Tarvis varmaan alkaa treenata hiljalleen sitten sitäkin

Reipas koira, reippaat treenikaverit... Mikäs siinä touhutessa KVA -titteliin saakka   

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivistysten! SM -kisan ensimmäisenä, joista tavoitteet saavutettiin varsin hyvin!

Lauantaina aloitettiin tottelevaisuudella, ensimmäisessä parissa klo.8 reikä reikä...Tottis sujui varsin hyvin. Pari pientä virhettä, eli seisominen oli se hitaampi versio ja eteenmenossa jäi ensimmäisellä käskyllä kyynärät ylhäälle puoli-istuvaan asentoon. Muutoin koira teki kyllä juurikin sen, minkä osaa ja hyvällä vireellä!!!















Arvostelu oli tiukka, kuten arvokisoissa kuuluukin. Aika monta tyydyttävääkin tuli (seuraaminen, liikkeestä maahanmeno/seisominen, ja eteenmeno muistaakseni aikakin) Nouto olivat erittäin hyvä ja estenoudot erinomaisia, kuten myös paikallaolo. Istuminen siis hyvä. Kummastusta aiheutti, kun tuomari käski mun hakea koiran pois paikallaolosta, kun kaveri oli suorittanut vasta tasamaanoudon. Ihmettelin mennessäni, että ei se Pipsa kauheasti ainakaan ole liikkunut. No, tuomari tosiaan UNOHTI, että toisella oli tekemättä vielä pari noutoa Pisteitä saatiin kuitenkin 86,5, eli toisen tuomarin arvosanat ilmeisesti paremmat kun suullisesti arvostelevan tuomarin! Saatiin 5. parhaat pisteet hakukoirista, joten ei se toisaan huono suoritus ollut...



Maastoarvonnassa saatiin ensimmäisen ryhmän 10 numero, eli pitkä odottelu oli tiedossa. Ensin siis henkilöetsintään ja sitten esineisiin! Suoritukset sujuivat kuitenkin nopeasti, kun toinen tuomari aloitti jo seuraavan kanssa, toisen antaessa arvostelua kauempana radasta. Rata oli ihan ok, ei kovin vaikea. Toinen etukulma + se puoli oli jyrkempää ja siinä tuli tien ylitystä ennen takarajaa. Pistottelin Pipsaa taas turhan tiuhaan ja nopeasti, joten sain sen väsähtämään ennen radan loppua. Toinen ilmaisukin oli huono, kun sai tuomarin tulkinnan mukaan jo hajua kolmannesta äijästä. Eli ei vienyt ihan niin vauhdikkaasti näytölle, kun ensimmäisellä. Kolmannella maalimiehellä ei heti lähtenyt rulla suussa keskilinjalle vaan veti ilmeisesti henkeä siellä hetken. Siitä pisteitä pois myös. Loput lähti siitä väsymyksen aiheuttamasta vauhdin hiipumisesta. Pisteitä 155.

Esineruutuun pääsimme melko nopeasti. Harmittavasti Pipsaa pisti ampianen juuri aloitettaessa varpaiden väliin, joten se (ja varmasti myös hakuradan väsyminen) vievät ensimmäisen esineen jälkeen vauhdin ravailuksi. 3 esinettä kuitenkin ylös ja pisteitä 26. Ruudun jälkeen koira roikotti etujalkaa ja ontui melko voimakkaasti, joten kyllä se taisi kipeää tehdä. Ruudussa sitä ei huomannut, kun "oli hommat kesken".

Tavoitteena kokeesta oli saada tulos, joten se saavutettiin. 7.sija tuntui ihan huikealta! Harmittavasti kylläkin 1-tulos jäi 2,5 pisteen päähän, joten KVA jäi vielä saavuttamatta. Mutta sitäkin suurempi saavutus oli se meidän Ylöjärven Käyttöhukkien joukkuehopea! Ja miettikää... Kahdella katiskalla ja yhdellä Ransulla Saatiin vähän rotukirjoa sinne malikoiden/sakemannien ja bortsujen joukkoon...






Ja tässä vielä joukkueen "katiskat"





 

SM -kisojen jälkeen alkoikin valmistautuminen Kello- ja mestaruuskisoihin, mihin lähdimme mestaruutta puolustamaan. No, sinnehän se mestaruus jäi, koska metsään jäi yksi ukkokin  Aloitimme hakuradalla ensimmäisinä. Rata oli maastollisesti erittäin haastava varsinkin ohjaajalle! Toinen puoli oli n.100 metristä 250 metriin melkein pystysuoraa kallioseinämää, mistä löysin pari lähetyspaikkaa. Sinne kallion taakse se ukko sitten jäi, koska Pipsa ei joko päässyt hajulle tai edennyt riittävän pitkälle kallion päällä. Äärimmäisen opettavainen rata itselleni joka tapauksessa. Keskeytin kisat siihen, koska tulos ei olisi vaikuttanut enää mihinkään, ei siis edes joukkueen pisteisiin. Hakukoirakoista 3 taitavinta löysi kaikki ukot ja olivat oikeutetusti palkintopallilla. Isot onnittelut heille mestaruudesta ja mitalleista!!!

Ja sitten tuuletettiin kokonaispisteiden ollessa 280! Se oli siinä... KVA!!! ...Kunnes illalla iski ahdistus, että säännöissä olikin pykälä kahdesta eri tuomarista! Alkoi kysely, että mitä tuomaria tarkoitetaan, koska meillä on Matti Viljamaa ollut kaikkissa kokeissa ylituomarina, mutta ei siis arvostelevana tuomarina. Soitin maanantaina Kennelliittoon, ja valioasioista vastaava ihminen oli lomalla. Puhelimeen vastannut henkilö tiesi kuitenkin sanoa, että kaksi eri tuomaria katsotaan nimenomaan ylituomarin mukaan, koska heillä ei ole aikaa selvittää muita tuomareita. Pettymys on valtava ! Päätöksen kummastuttaessa muitakin, päätin tiistaina soittaa vielä valiosäännöistä vastaavalle henkilölle, joka oli palannut työmaalle. Hänen kantansa asiaan oli, että koska säännössä ei eritellä, että tulos pitää tulla kahdelta eri ylituomarilta, on tällöin riitettävä, että tulos on kahdelta eri arvostelevalta tuomarilta. Eivät ole kuulemma vastaavaan tilanteeseen ennen törmänneet, mutta oli sitä mieltä, että hakemuksen pitäisi mennä läpi, kun mukaan liitetään toimihenkilöpöytäkirjat, joista näkee arvostelleet tuomarit. Eli sittenkin saataisiin sen käyttövalion arvo!!! 

Mikäli KVA -titteli napsahtaa, niin ihan mielettömästi kiitoksia kaikille treenikavereille, erityisesti Enkeleille! Hauska seura motivoi kummasti lähtemään pimeään ja märkään metsään, missä hirvikärpäset syövät elävältä  Te ootte vaan niiiiin ihania!!! Ja Marika taas kerran... Ilman kasvattajaa ei mulla olis noin mieletöntä koiraa!!! Lisäksi tuki ja myötäeläminen vuosien varrella on merkinnyt todella paljon! Joten kiitos, kiitos ja kiitos!!!

Mikäli titteliä ei vielä saatu, niin sama juttu silti!!!